Veera Alaniska antaa tekojen puhua
Veera Alaniska (22) on alppimaajoukkueen kenties tuntemattomampia jäseniä. Ei pitäisi olla, sillä viime keväänä hän voitti pujottelun Suomen mestaruuden. Muutoinkin hänen kisauransa on hyvässä nosteessa: hän nosti viime kaudella pujottelun FIS-rankingiaan sijalta 388 sijalle 100.
Oululainen, Ruka Slalomia edustava Veera Alaniska on keskustellessa paikalla ja läsnä. Hän kuuntelee kysymykset loppuun saakka ja antaa sitten harkitun vastauksensa ujohkon hymyn kera.
Haastattelua edeltävänä päivänä Alaniska on ollut Lapin urheiluopistolla kuntotesteissä. Hän kertoo, että testitulokset osoittavat kesän treenin purreen hyvin.
”Treeneissä on keskitytty räjähtävyyteen, ja se näkyi myös tuloksissa. Flunssa verotti vähän kestävyystuloksia.”
Mainion edelliskauden taustalla on pidempi projekti.
”Parisen vuotta sitten aloitettiin tekniikan uudistusprosessi. Se on vienyt aikaa, eikä tulokset ole heti näkyneet kisoissa. Viime kaudella palaset loksahtivat kohdalleen, ja uudistukset näkyivät myös kellossa.”
Mihin asioihin on kiinnitetty huomiota?
”Liikkeen jatkumiseen eteenpäin, dynaamisesti kohti seuraavaa käännöstä. Lisäksi on haettu korkeampaa laskuasentoa.”
Joukkuelaji
Alaniskan isoveljet harrastivat alppihiihtoa, toinen Mandatum Cup -ikään ja toinen alppilukion loppuun saakka, joten laji tuli luontevasti myös hänen omakseen. Perheessä on hengitetty alppihiihtoa täysin palkein: isä toimi tyttärensä valmentajana parin vuoden ajan juniorivuosina.
Alaniska pelasi Oulussa myös jalkapalloa kilpatasolla aina 17-vuotiaaksi saakka. Sitten oli tehtävä valinta lajien välillä – ja se oli selkeä: jalkapallo jäi. Yhtymäkohtia lajien väliltä kuitenkin löytyy, hän kertoo.
”Alppihiihto on yksilölaji. Kisoissa oma suoritus radalla ratkaisee. Mutta myös joukkueella on merkitystä, tsemppaamme ja puskemme toisiamme eteenpäin. On paljon merkitystä sillä, että ympärillä on hyviä tyyppejä. Juttelemme toistemme kanssa erilaisista haasteista rinteessä ja sen ulkopuolella. Tykkäämme jakaa näkemyksiä siitä, mikä on jollekin toiselle toiminut esimerkiksi tekniikassa.”
Seuraavaksi Eurooppa cup
FIS-kisoissa Alaniska teki viime kaudella kelpo tulosta, joten seuraava askel on nousta tekijäksi Eurooppa cupin puolella. Hän ei ole tavoitteensa kanssa yksin.
”Kyllä Eurooppa cup on suunnitelmissa. Meidän C-maajoukkueessa ollaan kaikki aika lailla samalla tasolla, mikä tuo vähän kilpailua joukkueen sisälle. Suomella ei ole kaikille paikkoja Eurooppa cupin kisoihin, eli meillä tulee pientä karsintaa kisapaikoista.”
Kauden päätavoite liittyy Eurooppa-cupiin.
”Tavoitteena on päästä laskemaan Eurooppa cupin kisoja ja saada niistä hyviä tuloksia. Siten saisin myös FIS-pisteitäni entistä paremmalle tolalle. Toinen tavoite on löytää teknistä tasaisuutta, vauhdikasta varmuutta.”
Tunnollisuus huokuu Alaniskan käytöksestä ja vastauksista. Joukkueen valmennus kertoo, että sama tunnollisuus näkyy myös harjoittelussa: valmennuksellisia neuvoja hän noudattaa tinkimättä. Ominaisuus ei kuitenkaan tuo mitään rajoitteita hänen rooliinsa joukkueessa.
”Olen ehkä sellainen hiljaisempi persoona joukkueessamme, hyvä kaveri kaikkien kanssa. On vaikea määritellä oma rooli, koska koen, että vaikka jokainen tuo joukkueeseen jotain, ei kellään ole yhtä tiettyä roolia. Tunnollisuuden takia teen asiat niin kuin parhaaksi nähdään, jotta saavuttaisin potentiaalini.”
Huoltaa omat sukset
C-maajoukkueessa ei ole omaa suksihuoltajaa, eli Alaniska vastaa itse välineidensä kunnosta. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä kaikkine treeneineen – välinehuollosta ei kuitenkaan tingitä.
”Olen tarkka varusteistani. Se tuo varmuutta, kun tiedän välineiden olevan kunnossa. Kun itse laittaa omat sukset, tietää, miten ne on tehty.”
Viime talvena joukkueella oli Italiassa majapaikka, josta käsin käytiin kisaamassa ympäri Keski-Eurooppaa.
”Tykkäsin todella paljon tästä toimintamallista. Sieltä käsin oli mahdollista käydä monissa kisoissa ilman pitkiä ajomatkoja. On todella kiva, kun kaikki on lähellä, eikä maisemissakaan ollut valittamista”, Alaniska myhäilee.
Kisastartteja kertyi yli 50, eikä tulevallakaan kaudella jäädä maisemia ihailemaan.
”Uskoisin, että paljon kisataan. Ohjelmasta päätetään sitten valmentajien kanssa. Viime kaudella olin terve, vain pientä flunssaa, joten pystyin käymään kisoissa.”
Huhtikuussa Levillä Alaniska mitaloitiin pujottelun Suomen mestariksi.
”SM-kulta oli aikamoinen tavoitteiden täyttymys. Mitali oli tavoitteena ennen kautta. Kisassa oli kovia vastustajia, joten mitali oli tiukassa. Olen todella iloinen, että mitalin sain ja vielä kirkkaimman.”
Leviltä kisakausi käyntiin
Vaikka Alaniskan tavoitteet ovat Eurooppa cupin puolella, hänen kisakautensa käynnistyy todennäköisesti kotiyleisön edessä Levin maailmancupissa 15.11. Katsomossa on tuttujen lisäksi myös hänen vanhempansa.
Kesän ja syksyn aikana joukkue on käynyt kolme kertaa Saas-Feen lumilla erityisesti tekniikkaa treenaamassa. Ennen maailmancupia harjoitellaan Levillä kisanomaisia tilanteita ja yhdistetään tekniikka ja nopeus, tavoitteena saada koko Alaniskan potentiaali valloilleen.
Seesteiseltä vaikuttava Alaniska kertoo jännittävänsä ennen kisastarttia, eritoten ennen kauden ensimmäistä kilpailua.
”Aika usein jännitän, mutta se on tietynlaista voimaa itse kisaan. Tykkään olla rauhallinen startissa ja tehdä asiat rutiininomaisesti. Se rauhoittaa ja antaa varmuutta.”
Viime vuonna Alaniska toimi Levin maailmancupissa esilaskijana. Tänä vuonna hyvin todennäköisesti yllä on virallinen kisaliivi.
”Varmaahan se ei ole, että olen mukana kisassa. Kyseessä olisi ensimmäinen maailmancupin osakilpailuni, josta olisin todella innoissani. Sijoituksellisia tavoitteita en halua asettaa, mutta omantasoista laskua lähden tavoittelemaan ja keräämään kokemusta.”
Alaniskan Instagram: @veera.alaniska
