Tiedostavampi Erika Pykäläinen
Alppihiihtäjä Erika Pykäläinen laskee uransa parasta kautta. Viime kauden jälkeen tehdyt muutokset harjoitteluun, kilpailuohjelmaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ovat tuottaneet tulosta: Pykäläinen on saavuttanut maailmancupin pisteitä ja varmistanut paikkansa olympiajoukkueessa.
Suomalainen alppihiihto on etsinyt uutta nousua Palander–Poutiainen-menestysjakson jälkeen. Vuonna 2017 nähtiin lupaava merkki tulevasta, kun tuolloin 15-vuotias hyvinkääläinen Pykäläinen voitti junioreiden epävirallisen MM-tittelin St. Moritzissa. Nousu kansainväliselle huipulle alkoi nopeasti, ja maailmancup-debyytti nähtiin jo 17-vuotiaana.
Pitkä ura huipputasolla on hämärtänyt ikäkäsityksiä, sillä Pykäläinen on vasta 24-vuotias. Tällä kaudella tulos on kuitenkin konkretisoitunut maailmancupin pisteiden muodossa. Samalla hän varmisti paikkansa tuleviin olympialaisiin.
Jälkikäteen Pykäläinen näkee, että rauhallisempi eteneminen olisi voinut tukea kehitystä paremmin. Viime kaudella Eurooppa cupissa saadut onnistumiset ja palkintopallisijat vahvistivat itseluottamusta ja loivat pohjaa nykyiselle kehitykselle. Urheilijan uraa ovat varjostaneet nuoruuden syömishäiriö sekä loukkaantumiset, mutta Pykäläinen korostaa paineiden syntyneen ennen kaikkea omista odotuksista.
”En ole kokenut ulkopuolelta tulleita paineita. Tuntui, että nousin maailmancupiin (MC) liian varhain. Jouduin siellä opettelemaan häviämistä, kun FIS-tasolla voitin liki kaiken. En osannut sanoa ei, kun MC-paikkaa tarjottiin. Ehkä olisi ollut parempi kasvaa pari kautta Eurooppa cupissa (EC) ennen maailmancupiin menemistä. Rakastin huomiota, mutta koin ’superlupaus’-otsikot niin, että rakensin niistä itselleni mielikuvan ja loin sitä kautta painekattilan.”
Kokonaisvaltainen muutos huippu-urheilijan arjessa
Pykäläinen tunnetaan määrätietoisena ja ahkerana harjoittelijana. Aiemmin ajatusmaailma perustui lähes yksinomaan määrän lisäämiseen, mutta viime vuosina suunta on muuttunut kohti tasapainoisempaa lähestymistapaa.
”Nuorempana nousin suoraan FIS-kisoista maailmancupiin. Lähdin tavoittelemaan täydellisyyttä, eikä elämässä ollut muuta kuin alppihiihto. Yritin suorittaa kaikkea: treenaaminen ja syöminen menivät överiksi, en joustanut kummastakaan. Poltin kynttilää molemmista päistä. Kun tuli loukkaantumisia, sain hetken rauhan, mutta treenien alettua sama ralli jatkui.”
Muutoksen ytimessä on ollut itsetuntemuksen lisääntyminen ja urheilijaidentiteetin erottaminen koko ihmisyydestä.
”Viimeiset pari vuotta olen työstänyt mieltä ja käynyt syvissäkin vesissä. Nyt tunnistan, kuka olen. Alppihiihto on sitä mitä teen, ei sitä mitä olen. Ajatus alppihiihdosta kirsikkana kakun päällä on tuonut tasapainoa, joka on auttanut myös urheiluun.”
Tällä hetkellä sekä fyysinen että henkinen vire ovat hyvällä tasolla.
”Olen hyvässä vireessä. Tähän lajiin kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta kokonaisvaltaisesti voin hyvin.”
Oma tiimi ja selkeä suunta
Pykäläinen on harjoitellut neljän kauden ajan oman tiimin kanssa. Valmentajana toimii entinen naisten maajoukkuevalmentaja Davor Lazeta. Ratkaisu on herättänyt keskustelua, mutta urheilijan mukaan se palvelee hänen kehitystään parhaiten.
”Minusta tämä on minulle paras ratkaisu. Tämä on minun oma polkuni ja teen alppihiihtoa itselleni. Onhan tämä riski, mutta yhä useampi urheilija harjoittelee nykyään yksityistiimissä.”
Taustalla on myös halu toimia omien vahvuuksien ja persoonan mukaisesti.
”Nousin hyvin nuorena maajoukkueeseen, enkä silloin uskaltanut olla oma itseni. Yritin mennä muiden pillin mukaan. Nyt olen löytänyt oman tyylin ja tarkoituksen, ja se on helpottanut tekemistä. Pystyn olemaan oma itseni.”
Tällä kaudella kilpailuohjelmaa on laajennettu super-G:hen, joka oli aiemmin jäänyt taka-alalle.
”Olin nuorempana hyvä super-G:ssä. Harmittaa, että se jäi pois, kun yritimme ottaa pujottelua mukaan ohjelmaan. Tein super-G-harjoituksia maailmancup-laskijoiden kanssa ja pärjäsin hyvin vähällä harjoittelulla. Vauhti ei pelota, joten miksi en ottaisi sitä askel kerrallaan mukaan kisaohjelmaan?”
Pykäläinen on harjoitellut paljon Puolan maajoukkueen kanssa, ja yhteistyö on tarjonnut sekä urheilullista että henkistä tukea.
”On ollut iso apu, että olemme saaneet joukkueen jeesiä treeneihin ja kisoihin. Maryna Gasienica-Danielilta saan sparria, kun meillä on samat lajit. Olemme molemmat todella kilpailuhenkisiä ja meillä synkkaa hyvin. Sparraamme toisiamme esimerkiksi ratojen teknisistä kohdista.”
Uusi asenne kisapäiviin
Aiemmin kauden alkuun kuului perinteisesti Levin maailmancup, johon liittyivät kotikisan paineet ja runsas mediahuomio. Tällä kaudella kilpailuohjelman muutos toi lisää rauhaa valmistautumiseen.
”Levi vei paljon voimia, ja ehkä loin itselleni turhia paineita. Tietysti halusin onnistua kotikisassa. Tänä vuonna Söldenin jälkeen olo oli rentoutuneempi ja rauhallisempi, kun Levin tuomaa stressiä ei ollut. Pystyin keskittymään perustreenaamiseen Keski-Euroopassa.”
Kisapäivien ajattelutapa on muuttunut tuloskeskeisyydestä luottamukseen omaa tekemistä kohtaan.
”On vaikeaa olla miettimättä tulosta tai aikaa, vaikka niitä ei saisi ajatella laskiessa. Tavallaan niihin ei voi enää vaikuttaa, kun kaikki valmistava työ on tehty. Kun kesän on tehnyt hyvin töitä, siihen on pakko luottaa. Kisassa hoen itselleni, että osaan ja keho tietää. Kaiken pitää tulla automaatiolla.”
Pitkään maailmancupin pisteiden tuntumassa pysytellyt tulostaso vaati myös henkistä työtä.
”Siinä oli paljon korvien välissä. Viime vuonna Eurooppa cupissa tulosta tuli helposti, mutta maailmancupissa tekeminen meni väkinäiseksi. Oli pakko, pakko, pakko kontrolloida tulosta, vaikka olisi pitänyt toimia päinvastoin. Tänä vuonna Söldenissä päästin irti kontrollin tarpeesta ja se helpotti oloa. Onnistuminen tuli sitä kautta.”
”Pakko kuitenkin sanoa, että muutamien huonojen MC-kisojen jälkeen onnistumiset unohtuvat helposti. Tällä kaudella tavoitteenani on top 15 -sijoitus ja pisteet aina maailmancup-kisoissa. Olympialaisissa voi sitten tapahtua mitä vain – lähden niihin ennakkoluulottomasti.”
Tasapainoa myös rinteiden ulkopuolella
Urheilun ulkopuolinen elämä on saanut aiempaa suuremman roolin Pykäläisen arjessa.
”Seurustelen saksalaisen laskijan kanssa ja asun hänen luonaan Zell am Seessä. Se on helpottanut matkustamisen kuormitusta. Ja onhan se mielellekin kiva, kun on muuta sisältöä elämässä.”
Tulevaisuuden tavoitteet liittyvät ennen kaikkea hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen urheilijana.
”Haluan löytää tasapainon ja hymyillä enemmän. Nyt tiedostan väsymyksen ja tunnistan tauon tarpeen. Vanhat tavat puskevat helposti esiin, mutta nyt tiedän, milloin painaa jarrua eikä kaasua, kuten ennen. Lisäksi haluan nauttia tästä matkasta ja osoittaa omalla esimerkillä rohkeutta olla oma itseni ja kulkea tätä matkaa omannäköisesti. Uskon että kun voi hyvin urheilijana, niin se näkyy myös tuloksissa!”
